sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Valintoja



Päivä päivältä se lähestyy. Nimittäin seinät tulee (Hih... ja toivottavasti myös katto). Kun päätös rakentamisesta tehtiin, piti miettiä että minkälainen K O T I❤️.

Talon yksi tärkeimmistä kriteereistä oli se, että sen tulee sulautua jo olemassa olevaan pihapiiriin. Rintamamiestalon paikalle. Sen tulisi olla on rento ja kodikas. Sellainen koti missä asuu ilo. Maalaistalo, mutta kuitenkin tätä päivää. Tilan naapurissa on upea yli sata vuottavanha huvila mansardikattoineen. Kaunis hirsirunkoinen rakennus kuisteineen. Meidän seudulla yleisesti sen tyylisiä rakennuksia on vähemmän, mutta tämän järven rannalla niitä  on muutama. Niinpä ei ollut epäselvää, että tekisimme samaan tyylisuuntaan olevan talon.
Niin  sitten pian istuttiin talotehtaan edustajan kanssa meidän rantatilan kuistilla. Päivä oli viimekesän aurinkoinen heinäkuun ilta. Siihen mennessä oli luonnosteltu ja mietitty pohjaratkaisuja jo tovi. Mietitty mikä huone tulee mihinkin ilmansuuntaan jne.Olimme tehneet valinnan! Meille tulee Kannustalo.

Tiedät varmaan tunteen, kun olet tehnyt elämässäsi suuria päätöksiä? Mielen täyttää monet ajatukset. Mihin sitä on ryhtynyt? Miten tässä käy? Mistä sitä alottaisi? Niin kävi meillekin. Mielessä vilisi miljoona ajatusta, mutta motto "lopeta pelkäämästä sitä mikä voi mennä vikaan ja mieti mikä voi onnistua" pitää paikkansa. Siihen minä kannustan teitä kaikkia. Rohkeasti vain kohti tavoitteita ja unelmia. Se oli vaan käärittävä hihat ylös ja käytävä hommiin.

Ensimmäisenä oli purettavan talon tyhjennys. Kummasti sitä ehti jo muutamassa vuodessa "mökille" tavaraa kertymään. Mietinkin, että miten "kesämökistä" tuli vanhan tavaran säilytyspaikka? Onko sinulla kokemusta? Välillä tuli epätoivoinen olo. Tavaraa ja lajiteltavaa purkujätettä riitti. Jossain vaiheessa purkua talo näytti jonkin aikaa jättikokoiselta nukkekodilta kun puolet talosta oli lyöty jo maan tasalle.
Lopulta kaikki oli purettu. Yksi työvoitto! Eikun kohti seuraavaa vaihetta!



...ja nyt ollaan tässä vaiheessa. Kivijalka odottaa seiniään. Jännitystä ilmassa. 




Loppuun vielä tämän iltapäivän tunnelmia. Näyttäytyihän se aurinko meille. Ihana, ihana aurinko! Nautin niiin suunnattomasti keväästä, kevätlapsi kun olen. Se on jotenkin uuden alku. Valo lisääntyy ja mieli täyttyy taas uusista ideoista. Jännittää... enää kaksi yötä... kuin pienenä joulua odottaisi!

I H A N A A sunnuntaita sinulle! Nähdään taas pian! Rantatilalla tapahtuu...

T. RiKsu

Ps. Kaksi ylintä kuvaa ja blogiyhteistyö                 www.kannustalo.fi

2 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea blogiasi ja katsella upeita kuvia :) Onnea RiKsu ja perhe talohankkeelle. Odotan jo innolla seuraavaa postaustasi <3 t. Jaana

    VastaaPoista