Taivas kattona

Hei! Valo senkun lisääntyy ja huomenna on huhtikuu.

Niin ja aprillipäivä.

Kaikki näyttää jotenkin niin erilaiselta kevään valossa. Myös koti ja vaatekaappi. Esiin tulevat villakoirat ja likaiset ikkunat. Niin ja ne tumman tunkkaiset vaatteet jotka ovat vähän aikaa sitten tuntuneet turvallisilta valinnoilta. Mutta hei, ei anneta niiden haitata kuplivaa kevät innostusta. Eihän? Aurinkoisina kevätpäivinä tulee tunne, että pitää ehtiä tekemään "kaikkea" koska päivähän menee hukkaan jos ei jokaista auringon sädettä näe ja sen lämpöä tunne. Jos se varsinkin sattuu vapaapäivälle.  Kiire siinä tulee! Miten huvittavaa. Oletko itse kokenut samaa?

Nyt lupaamani rakennus kuulumiset. Niin se vain jännittävä päivä sitten koitti... kodin "runko" saapui. Aamutuimaan, sateisen koleana aamuna, hyisessä tuulessa odoteltiin kuorma-autojen saapumista. Jännitys oli kova kun ensimmäistä seinää sovitettiin kivijalkaan. Se on kuulemma tärkein vaihe. Siihen se ensimmäinen seinä napsahti paikalleen. Seinät tulevat siis valmiina elementteinä. Ikkunoineen päivineen. Pala kerrallaan rakennus alkoi hahmottua.

Roolini päivän aikana oli olla lautatyttönä ja tietenkin...valokuvaajana. Pitihän se saada joka vaihe taltioitua muistoksi. Kuvista onkin aina mukava muistella niitä kaikkia vaiheita mitä projekti on  tuonut tullessaan. Hikeä, kyyneleitä, innostusta, iloa ja haasteita. Muistoja elämästä.

Tässä muutama taltiointi päivästä. Hommaa  siis vielä riittää, mutta alku on hyvä. Pystytys sujui ongelmitta. Nyt on seinät pystyssä ja taivas kattona. 

Silloin kun innostus on vallannut mielen ei "hikoilu" haittaa. Innostus on ihana asia. Se on mahtava kupliva tunne. Se antaa voimaa ja virtaa. Itse kuvailisin innostusta "sisäiseksi paloksi". Aika-ajoin se voi olla kadoksissa tai joku voi sen sammuttaa. Itse olen ainakin kokenut näin. Innostuneena isokaan urakka ei tunnu mahdottomalta ja mahdoton muuttuu mahdolliseksi.

Itse pidän käsillä tekemisestä. Monet vapaa-ajan innostukseni kohteet ovat olleet fyysisesti rankkoja. Käyneet hyötyliikunnasta. Kun innostus on vallannut mielen ei kelloa katsota. Pitkän touhukkaan päivän jälkeen olo on onnellinen, vaikka lihaksia kivistää ja keho on uupunut. Väsymys on kuitenkin silloin niin jotenkin, miten nyt kuvailisin, tervettä.

Silmiini sattui tällä viikolla artikkeli, että tylsistyminen lisää luovuutta. Itse allekirjoitan kyllä tämän täysin. Silloin mieli pääsee laukkaamaan omia teitään ja voi syntyä uusia erilaisia inspiraatioita. Se sytyttää mahdollisesti myös sen "sisäisen palon"...Ja jos sattumoisin saat osaksesi vielä kannustusta ja kiitosta motivoivat ne sinua entistä enemmän innostumaan. Lumipallo efekti.

 Tämän päivän muoti-ilmiö, nimellä  k i i r e  on vain monesti tylsistymisen esteenä. Juoksemme kuin hamsterit juoksupyörässä entistä vinhempaa vauhtia, ei siinä ehdi tylsistymään. Siinä ei näe ei kuule ympärille, eikä edes ehdi innostumaan, ideoimaan ja inspiroitumaan. Pyörä sen kun vaan kiihtyy ja kiihtyy, jollemme osaa välillä jarruttaa. Itse olen aika-ajoin ollut huono tässä, siis jarruttelussa, mutta onneksi oma keho on kertonut että  n y t . Onneksi! On vain opeteltava kuuntelemaan kehon merkkejä.

Vielä loppuun maininta, että en todellakaan ole ihminen joka tietää kaikesta kaiken. Olen vain yksi pieni ihminen, ihminen joka miettii asioita. Asioita mitä varmaan meistä melkein jokainen miettii. Yrittää tulla valmiiksi, mutta ei tule. Valmista kun ei olekaan. Jatkuvaa oppimista itsestään. Vai mitä?

Nyt eikun kaikki tylsistymään ja inspiroitumaan! 

"Parempi on tehdä jotain epätäydellisesti, kuin olla mestarillisesti tekemättä mitään" -

-Robert Schuller- 

Kiitos ja hyvää viikonloppua, nähdään!

-RiKsu-

ps. Mitähän pilaa sitä huomiseksi keksisi...hih...