Rantatilalla: Punainen tupa ja perunamaa

Hip Hei! Huomenna on kevätpäiväntasaus, sieltä se kesä tulee. Miten viikkosi on sujunut?

Itselläni vaihtelevasti. Elämä kun ei ole pelkkää shampanjaa ja sirkushuveja. Siihen liittyy niin mukavat kuin ikävätkin asiat. Se on tiukkaa arkea aikatauluineen ja pyykki vuorineen. Sitä se elämä on. Ajatuksenani on nostaa tässä bogissani esille niitä arjen kauniita asioita mitä ympäriltäni löydän, sekä kertoa rakennus projektimme etenemisestä. Niitä kauniita ja positiivisia asioita on meillä kaikilla, kun vain osaamme valita "sen valoisamman puolen".

Onko sinulle tullut koskaan vastaan asia (itse olen tätä miettinyt)...mikä siinä on, että ihminen odottaa toisen epäonnistumista? Ei toki kaikki. Jos jollain menee hyvin, se on huono asia. Jos jollain menee huonosti on se hyvä asia. Ihan kuin toisen onni olisi itseltä pois. Olemme kuitenkin jokainen oman onnemme seppiä. Toki on asioita mihin emme voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voi. Asenne ratkaisee aina.

Emme voi mitenkään tietää toisen elämästä kaikkea. Emme voi tietää montako unetonta yötä on vietetty tai itkuja salaa itketty. Meillä jokaisella on menneisyys, joka on muovannut meidät sellaiseksi kuin olemme. Elämän haasteet ja vaikeat asiat ovat vaikuttaneet meihin. Itse olen ajatellut kun olen ollut ison vaikeuden edessä ja lopulta sen läpikäynyt, että olenpahan taas nyt yhtä kokemusta rikkaampi. Nytpähän tiedän mitä tämäkin on. En toki halua itselleni tai kenellekkään vaikeuksia, mutta suurin osa meistä törmää niihin haluamattaan, jossain elämän vaiheessa. Katkeruus on myrkkyä ja sen kanssa eläminen on kuluttavaa.

Jos sanot toiselle jotain hyvää hymyn kera, saat sen takuulla takaisin. Miten hyvä mieli siitä tuleekaan itselle. Niin metsä vastaa kun sinne huudat. Kokeile...😊

...mutta nyt asiaan...Mietin, että kertoisin teille tilalla olevista vanhoista rakennuksista. Itse kun olen "vanhaan hurahtanut". Ensimmäisenä esittelyssä punainen tupa. Tervetuloa!

Olen ristinyt talon Tonttulaksi. Miksikö tonttula? Syy siihen on kun laitoin jouluksi tupaan koristeeksi tonttuja sopivat ne mielestäni sitten sinne niin hyvin että saivat sieltä pysyvän kodin. Oletko koskaan kokenut, että jossakin talossa tai asunnossa on vain niin hyvä, sekä helppo olla? Se tuntuu niinkuin heti "omalta". Minulle tämä tupa on juuri sellainen paikka. Mielestani vanhoissa taloissa asuu jonkinlainen henki. Jännä juttu, vai mitä?

Alunperin mökki on rakennettu tilalle päärakennukseksi noin 100-vuotta sitten. Rakennus oli vielä kolme vuotta sitten kurjassa kunnossa. Siinä se kyhjötti pihan perillä vuohenputkikukkameren takana samalla suloisena ja surullisena. Pieni ränsistynyt tupa pahanen.

Päätimme kuitenkin antaa sille uuden elämän. Niinpä se siinä nyt nököttää, samoilla sijoillaan uudessa punamultamaalissaan ja kunnostettuna.

Kunnostus oli pitkä rupeama. Alahirsiä piti muutamasta kohdasta uusia, katto ja kuisti rakentaa käytännössä uudelleen. Loppuvaiheessa oli ruostuneiden pinkopahvinaulojen "nyppiminen". Kynnet verillä sitä tehtiin... Huh mikä homma. Ja maalarista mainita, että hänellä näytti takki välillä olevan enemmän maalissa kuin seinä. Ainakin sellaista palautetta sain.Viimeisin vaihe, lattianmaalaus suoritettiin lämpöpuhaltimien huutaessa. Talvi kolkutteli ovella, tupa oli valmis. Kova oli kiire päästä testaamaan että miten entisöidyssä tuvassa nukuttaa. Illalla lueskelin kynttilän valossa villasukat jalassa, lämpimien peittojen alla. Sen jälkeen oli mukava vaipua lopulta unten maille.