Saunan lämpöön

Hei vaan pitkästä aikaa! Tänään mennään saunaan. Sitä ennen kuitenkin...miten pääsiäisesi sujui? Toivottavasti mukavasti. Itselläni akkuja ladaten, eli loikoillen. Siinä se siis vaan hujahti. Nyt arki on alkanut ahertaen eli normaali meininki. Kovasti Rantatilalla odotellaan jo kunnon kevään saapumista. Saisi loputkin lumet kyytiä. Järvi on vielä jäässä joten joutsen pariskuntaa ei vielä näy.

Mikä ihanaa, on valoisaa aamulla kun herää ja iltaisin pidempään.  Ehtii jotenkin enemmän valossa! Miten syyspimeillä pitää linnottautua aina sohvan nurkkaan jo kuudelta koska kello on niin paljon...ja kesällä se on vasta niin vähän...? hih...Kummallista!

No niin, nyt sinne saunaan...eli kierros tilalla jatkukoon...

Sauna, meille suomalaisille niin rakas paikka. Eikö vain? Siellä viha viilenee ja mieli rauhoittuu. Sinne on päästävä talven paukkupakkasilla ja kesähelteillä. Se on entisaikaan ollutkin tärkeä paikka. Siellä on synnytetty, hoidettu sairaita ja palvattu jopa lihaa.

Meillä rantasauna lämpiää ympäri vuoden ja todella...on niin  

R A K A S  paikka.

 Se on lämmitettävä talvella viikottain ja kesällä päivittäin. Lempeässä ja happirikkaassa löylyssä voi istua tuntitolkulla. Välillä käydä viilentymässä raikkaassa ulkoilmassa tai avannossa näin talvella. Lauteilla on mukava tarinoida ystävien kanssa ja parantaa maailmaa...tai sitten loikoilla yksin hiljaisuudessa tassut taivasta kohti lämmöstä nauttien.

Rantasaunamme on hyvin perinteinen vanhan ajan sauna. Kantovedellä ilman nykyajan suihkuja tai mukavuuksia. Kunnon vanhan ajan ulkosauna. Se on myös kunnostettu vanhaa vaalien, kuten Tonttulan tupa.  Lauteet on tehty paksuista lankuista mitkä on vain hiottu. Ne ei hevillä hetku isonkaan porukan alla. Tilallamme on ollut ihania aarrekätköjä. Niitä olen hyödyntänyt niin Tonttulan sisustuksessa kuin muissakin käyttötarkoituksissa. Yksi sellaisista on tämä puulaatikoksi päässyt elintarvike laatikko. Entisaikaan kun ei ole ruokaa kuljetettu myymälöihin muovisissa astioissa vaan on käytetty puusta tehtyjä. Niitä on löytynytkin monenlaisia.

Teimme myös saunan yhteyteen avotulipaikan. Sen ääressä on mukava istuskella saunan lomassa ja tuijotella tulta. Tulipaikka on tehty luonnonkivi laatoista. Kivien kuljettaminen jyrkkää rantapolkua oli mielenkiintoista...Kivi kerrallaan hiki virraten. Kuntojumppaa... mutta palkitsevaa! Voisi sanoa, että olen myös vanhan lisäksi "kiviin hurahtanut".

 Sauna on lämmin ja vasta pehminnyt...suloiseen saunan lämpöön!

Nähdään!

-RiKsu-

ps. tänään kokeiltiin ystäväni itse tekemiä ihania jalkakylpy sydämmiä... olivat ihanat...kiitos

Hyvää pääsiäistä!

Rantatilalla rauhoitutaan vapaan viettoon. Oikein Hyvää pääsiäistä! 
Keltaisia kukkia kevääseen.

Lämmöllä

-RiKsu-

Torpan lattia

Mukavaa maananataita! Rakennuksella uusi koti alkaa jo muistuttaa entistä enemmän torpaa (tai siis taloa). Kutsun valmistuvaa taloa torpaksi vaikka torppareita ei ollakaan. Tässä piti jo pensseliä käydä hankkimassa, että pääsee sutimaan seiniä. Rautakaupan myyjä vaan ihmetteli, että eihän vielä taida oikein ulkomaalauskelit  olla...mutta heti kun lämpiää niin pistetään hihat heilumaan. Kevät on parasta maalaus aikaa.  Näin ammattilaiset sanovat ja heitä on uskominen. Viikonloppuna aloitin jo kuitenkin sutimisen sisätiloissa. Pientä alkuverryttelyä. Vielä taipui maalaustakki päälle. Maalauksessa ammattilaisen näkee kuulemma vaatteista... hih... mitäpä luulet kun katsot minun takkia? Kohta on ihan koppura koko palttoo.

Ilman suunnitelmia ja valintoja ei voi rakentaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Suunnittelu on kivaa puuhaa. Eihän tässä ole aikaakaan kun pääsee pian näkemään lopputuloksen. Hih...tekemistä vaille valmis talo.

Muutamia juttuja suunnittelun tuloksista. Yksi tärkeimmistä valinnoista keittiön lisäksi on mielestäni lattia. Se on hyvinkin merkittävässä roolissa.  Haaveilin leveästä lankkulattiasta. Maalla kun ollaan se sopii mielestäni sinne kuin nenä päähän. Selailin viime kesänä verkon ihmeellisestä maailmasta, nyt jo puretun mökin kuistilla kahvin ääressä...ihan vaan alustavasti tietoja mitä lankkua muistuttavia parketteja olisi tarjolla.

Sieltä silmiini osui Trinity lattiat. Se on käsinveistettyä parketti- tai lankkulattiaa. Sen pinta on elävä ja se muistuttaa ulkonäöllisesti "vanhaa lankkulattiaa".  Lattioiden veistetty tammipinta tehdään käsityönä perinteisellä veistomenetelmällä ja se on käsitelty Osmo Color-vahauksella. Värivaihtoehtoja on saatavilla useita. Lattioiden veistäminen on ollut vuosisatojen ajan suosittu tapa uudistaa puulattioiden pinta, aikana ennen kuin lattioiden uudistaminen hiomalla oli mahdollista. Käsinveistetty pinta tekee lattiasta uniikin. Jokainen lauta on uniikki. Veistetty pinta on juuri sopivasti patinoitunut. Pinta on myös miellyttävä kävellä. Tilasin sivuilta näytteet minua kiinnostavista vaihtoehdoista ja muutaman päivän päästä ne olivat postilaatikossa.

Täytyy sanoa, että olin myyty! Aivan upean näköistä ja erilaista!

Tässä muutamia fiiliskuvia. Odotan innolla meidän omaa lattiaa. Minkä värin sinä valitsisit? Tumma vai vaalea?

kuva Trinity kuvagalleria

kuva Trinity kuvagalleria

kuva Trinity kuvagalleria

kuva Trinity kuvagalleria

Kiitos, että tulit sivuilleni ja ihanaa viikkoa sinulle! Pian on pääsiäinen. Nähdään taas!

Lämmöllä -RiKsu-

Blogiyhteistyö Trinitylattiat

Käy kurkkaamassa ihania vaihtoehtoja lisää linkistä...

www.trinitylattia.fi

Luonnon helmassa

 Sata rautaa tulessa ja vauhti päällä. Sutinaa ja suhinaa. Lennä sinne tänne. Hih... että sellainen viikko tällä kertaa. Viimeksi mainitsin kiireestä ja siitä, että pitää nauttia keväästä aina kuin voi. Nyt täytyy tunnustaa, että ei ole oikein ehtinyt nauttia...mutta "karsi kaikki turha pois" on nyt hyvä motto. Ainiin... ja pitää "muistaa myös hengittää". Elämässä vaan tuntuu kasaantuvan välillä asioita yhtäkkiä päällekkäin. Kaikkea sattuu ja tapahtuu juuri samana hetkenä tai sitten ei tapahdu mitään. Omituista eikö vain? Aaltoliikettä, ylä- ja alamäkeä sekä välillä tasaista taivallusta. Onneksi niin!

Aurinko, se lämmitti tänään jo niin ihanasti iholla, aina silloin kun näyttäytyi. Istuinkin hetkeksi sitä päivystämään omenapuun alle lämpimään etelä rinteeseen.  Taivaskin näytti jotenkin sinisemmältä, sinisemmältä kuin vähän aika sitten. Sellainen... eri värinen kuin talvella. Huomasin tänään myös sulavan maan tuoksun. Kevät, ihana kevät.

Luonto, mikä virtaa ja voimaa antava ihana paikka. Se myös rauhoittaa. Siellä sielu lepää ja puhdistuu. On ihana kulkea pitkin varpujen reunustamaa metsäpolkua, kuunnella tuulen huminaa ja lintujen laulua. Nautin suunnattomasti liikkua luonnossa.

Tilan läheisyydessä on upea harju missä jylhät männyt huojuvat tuulessa. Harju päättyy järveen. Rannan tuntumassa on iät ajat kulkenut polku. Kulku tilalta polulle on vain osittain ollut vaikea kulkuista risukkoa. Tästä  syystä saatiinkin idea viime keväänä tehdä kaikkien ihmisten iloksi pieni luontopolku ja nuotiopaikka metsään (nuotiopaikka muuttuikin laavuksi...hih). Kauniina kevät päivänä kuntoilin raivausahan kanssa reitin auki. Muutaman kerran pyllähdin jyrkältä rantapenkalta sahan kanssa osittain sulaneelle järven jäälle selälleni saha taivasta kohti. Huh...onneksi ei sattunut mitään. Mietin mielessäni, että nyt jos vastarannalla näkivät niin kyllä siellä mietittiin mikä sahamies tuolla heiluu. Sen verran äkkinäinen kun olen noissa hommissa... mutta kaikkea oppii kun vaan sinnikkäästi yrittää. Itse asiassa se oli tosi mukavaa hommaa!

Polun varresta löytyy erikoisuus...kuusi minkä oksat kasvavat maasta. Itse kuusen runko on vaatimaton raappu männyn kupeessa. Sen oksat todellakin kasvavat maasta. En ole missään aiemmin tavannut vastaavaa. Kun kuljet polkua muuttuu tunnelma laidasta laitaan. Välillä on kuin kulkisi trooppisessa ympäristössä, kun saniaiset kasvavat pään korkeudella. Luonnon ihmeitä.

 

Tänään oli varmaan tämän kevään viimeisiä päiviä, että nuotiopaikalle päästiin jäätä pitkin. Potkurilla huristellen matka taittui. Rannat alkavat jo sulaa ja ei aikaakaan kun vesi on vapaa. Saammeko taas tutun joutsen pariskunnan ihailtavaksi järvelle jäitten lähdettyä. Toivottavasti!

Lähdetään luontoon! Rentouttavaa viikonloppua!

Lämmöllä

-RiKsu-

Historian havinaa

Miten se tuntuu, että nykyisin tuo aika juoksee koko ajan vain nopeammin. Juokseeko sinustakin? Kuukaudet vaihtuu kiihtyen, viikot vierii vauhdilla ja päivät kuluu nopeaan. Miten pienenä kesät ja joululomat tuntuivat niin pitkiltä? Aikuisena ajankulun on täyttänyt kaikki ne niin tärkeät tekemiset ja velvollisuudet. Johtuneeko siitä että aika kuluu niin ettei ehdi kaikkea huomaamaan.  Huhtikuu on startannut vauhdilla ja kesää kohti mennään. Se on kiva se. Mutta pitää muistaa elää tässä ja nyt. Nauttia keväästä, valosta ja luonnon heräämisestä aina kun siihen on tilaisuus.

Laitoimme viime keväänä lentäville pienille ystäville koteja lämpimään ranta rinteeseen. Niitä kertyi viitisen kappaletta. Tänä keväänä pitää lisätä vielä muutama. Jännityksellä seurasimme miten asunnot täyttyvät ja miten jokaiseen kotiin löytyy asukas. Kuhina oli melkoinen kun pikkulinnut miettivät mihin sitä muutetaan. Hauskaa seurattavaa. Siinä ne tekivät tupatarkastuksia ulkona, sisällä ja ympäristössä. Vimmattu uuden kodin etsintä ja rakennus käynnissä. Laulaa lurittivat aina välillä puun oksalla. Niin jokainen linnunpönttö sai asukkaansa. Olin siitä tosi iloinen. Toivotaan että tämäkin kevät tuo uudet ja vanhat asukkaat meille!

Voisimme taas jatkaa kanssasi kierrosta tilalla. Miltä kuulostaa? Kerroin sinulle vähän aikaa sitten pikkuruisesta punaisesta tuvasta tilallamme.  Nyt kurkistus seuraavaan vanhaan rakennukseen...riiheen.

Tervetuloa!

Riihi on ollut entisaikaan tärkeä rakennus. Se on alunperin ollut tilalla paikka missä on kuivattu ja puitu viljaa. Riihi on ollut tilamme vanhoista rakennuksista parhaimmassa kunnossa. Siinä se ryhdikkäänä on seisonut jo pitkän tovin, koivujen katveessa, sata vuotta ja seisoo edelleen. Ylväänä mäen päällä sivummalla muista rakennuksista. Hirret ovat hyvässä kunnossa ja seinät suorana.

Vilja on kuivattu entisaikaan parsille pystytettyinä eli ahdettuina lyhteinä ja puitu lattialla lyömällä varstan avulla jyvät irti tähkistä. Riihestämme löytyy juurikin tuommoinen varsta, että eikun varstomaan. Sisään lämpenevää uunia on lämmitetty ja ilma on vaihtunut  muutaman pienen savuluukun kautta. Joissain tapauksissa jyvät on myös irroitettu kuulemma polkemalla. Kyllä tänä päivänä tuntuu, että monessa asiassa päästään helpommalla kuin ennen. Ei tarvitse avannossa pyykkiä huuhtoa, senkun vain painaa nappia. Helppoa...hih...vaikka niin "vanhaan hurahtanut" olenkin nautin kyllä näistä nykypäivän mukavuuksista. Onneksi on koneet.

Riihessä on taas mielestäni sitä jotain...tunnelmaa, historian havinaa...Ollaan mietitty vaihtoehtoja miten hyödyntäisimme riihen niin että siitä voisi nauttia enemmän. Muutamia ideoita on jo ja saa nähdä mitä?  Se mikä on ainakin varmaa, saavat kaikki ne historialliset maatalous työkalut ym. riihen seiniltä paraatipaikat. Sieltä niitä voi ihastella ja ihmetellä.

Miten ja mihin hyödyntäisit riihen? Vanhaa kunnioittamalla. Ideoita?

"Keväisen puron solina on veden ja kivien yhteistyötä" -Positiivarit-

Nautitaan tässä ja nyt, yhdessä ja yksin! Onnellista viikkoa! Nähdään taas!

-RiKsu-

ps. Raksakuulumisista... minun työt rakennuksella on ollut lähi päivinä vain lumenluonti hommia sisätiloissa...niin juuri sisällä...uudessa valmistuvassa kodissa. Jotenkin koomista. Toivotaan että pian on kattoa päällä niin ei saada "lunta tupaan".