tiistai 15. elokuuta 2017

Eloa


Hyvää huomenta Rantatilalta! Aamuauringossa on jo ihan syksyn tunnelma. Vai mitä? Tässä sitä ollaan jo muutama viikko majailtu uudessa torpassa ja hyvin on nukuttanut. On vaan malttanut nyt vähän jarrutella ison urakan jälkeen. 
Onko sinulla ollut koskaan tunne, että on vaikeaa pysähtyä? Entä tuntuuko, että kun olet tekemässä jotain asiaa (vaikka harrastuksissa) siintää mielessä jo ne seuraavat odottavat tehtävät? Itse ainakin olen hyvinkin taipuvainen tähän...suorittamiseen...yllättävää...hih... Päätän mielessäni, että nyt muistan hengittää, rentoutua ja tyhjentää pään. Kuitenkin huomaan olevani taas suorittamassa jotain. Suorittamassa harrastuksia, suorittamassa töitä jne... 
Rentous...tuo niiin ihana sana! Se ei tarkoita mielestäni sitä, että on passiivinen ja laiska vaan sitä että ajatus on kirkas, mieli on rento ja energia virtaa. Siinä mielentilassa saan enemmän aikaiseksi kun ajatus on mukana ja välillä vaikka ei saakaan mitään aikaiseksi...hyvä niinkin. 
Kodin ei aina tarvitse olla tiptop. Juoskoon villakoirat aika-ajoin ja olkoon haarukat väärinpäin. Välillä saa syödä kakkua ja eikä haittaa, jos ei jaksa juosta joka päivä sitä 10 km lenkkiä, pilkkoa polttopuita ja virkata pöytäliinoja. Ei tarvitse itse suunnitella villasukasta lamppua ja lankuttaa aamuin illoin...huh ihan hengästyttää. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Pitää siis pysähtyä yksinkertaisten asioiden äärelle.
Että tällaisia mietteitä tällä kertaa. Valmista ei taida koskaan taida tulla. Elo itsensä kanssa, siinä sitä onkin tekemistä! hih...









"Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä" J.W. von Goethe

Lupsakkaa loppuviikkoa!

Lämmöllä

-RiKsu-

ps. Ensi viikkoon

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti