Rantatilalla: Toisen roska toisen aarre

Huomenta! Tiedätkö mitä? Varmoja kevään merkkejä jo havaittu! Joutsen pariskunta on saapunut. Kuulin joutsenten ääntelevän jo vapun aikaan. Pieni lahdelma on järvellämme sula ja sinne upeat kesän ilahduttajamme ovat saapuneet. Hiivin kamerani kanssa pusikkoon kuvaamaan. Heillä oli selvästi sulkien sukiminen ja ojennukseen laitto käynnissä. Samalla keskusteltiin kiivaasti. Mikähän oli aihe? ..hih...Hauskaa seurattavaa. Yhteispotrettia en valitettavasti saanut, koska molempien siistiytymis rituaali omalla tahollaan kesti sen verran kauan etten malttanut jäädä odottamaan. No pian he siirtyvät toivottavasti "naapuriin" niin on helpompi heitä ihailla, kunhan jäät lähtee.

Pisto- tai riukuaita jossain myös kutsuttu särentöaita, on perinteinen suomalainen ja pohjoiseurooppalainen maaseudulla käytetty aita. Löysin tilalta pari vanhaa valokuvaa missä pihapiiriä kaunisti juurikin tälläinen pistoaita. No siitä se idea sitten tuli, viime keväänä näihin samoihin aikoihin...tehdä pistoaitaa.

Se tehdään laittamalla maahan pystyyn seiväspareja. Kastelin maahan tulevat päät tervassa lahoamisen estämiseksi. Seiväsparien varaan laitetaan vinoon riukuja ja ne kiinnitetään yhteen vitaksilla. Täytyy tunnustaa, että käytimme teossa vähän nykyaikaa...naulapyssyä...Maaperä aidan kohdalla on hiekapitoista, joten se asetti omat haasteensa...hih...Aina kun kangella yritin reikää saada aikaiseksi valui aikaansaatuun koloon hiekkaa. No nyt kuitenkin aita on pystyssä ja pysynyt pystyssä läpi talven. Homma on vielä kesken, pitää tänä keväänä mennä metsään hankkimaan lisää aitatarpeita...projekti jatkuu...

...ps...ihan itse en koko aitaa rakentanut, sain myös miehistä apua....

Toisen roska, toisen aarre. Näin se vaan menee. Olen pongannut pihamme kaunistukseksi vanhoja kärrinpyöriä, lantakärryt ja viimeisempänä hankintana kiesit lähialueelta. Lantakärrit löysimme erään lenkkipolun varrella olevasta ladosta minkä ovi oli sepposen selällään. Selvitimme kuka ladon omistaa ja isäntä oli kovinkin pääsyllään "romuistaan". Mitä ihania aarteita! Olin aivan innoissani! Kiesit, ne vielä odottavat katoksessa käyttöä. Niihin on olemassa myös "valot", lyhdyt mihin voi laittaa kynttilät.

Itse pidän siitä, että pihalla on paikkoja missä istahtaa tai viettää aikaa. Pari vuotta sitten innostuin tekemään haaveilupaikan. Penkki ja järvimaisema, siinä voi istuskella ja ihmetellä... rentouttavaa...hih...kunhan vain malttaa istahtaa...